Kohti Euroopan parlamentin vaaleja (1951–1979)

Ajatus Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta vaaleilla oli ollut olemassa jo ensimmäisten Euroopan yhteisöjen toimielinten perustamisesta lähtien. Se ei kuitenkaan toteutunut Euroopan yhteisöjen ensimmäisinä vuosikymmeninä: kansallisten parlamenttien jäsenet nimittivät kansalliset edustajat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) yleiskokoukseen sen sijaan, että heidät olisi valittu suorilla vaaleilla.

Kansalaisten ja varhaisen Euroopan yhteisön kannalta oli kuitenkin tärkeää, että kansalaiset osallistuisivat demokraattisesti Euroopan tason päätöksiin. Vuonna 1960 tehtiin suoria vaaleja koskeva ehdotus (Dehoussen mietintö), jonka jäsenmaat hylkäsivät, mutta kansalaisten vaaliaktivismi jatkui. Eurooppa-myönteiset liikkeet ajoivat vaalien järjestämistä Euroopan tasolla, ja jotkut jopa järjestivät tekaistuja eurooppalaisia edustajakokouksia ja äänestyksiä. Kansalaiset lähettivät 1970-luvulla Euroopan parlamentille vetoomuksia, joissa kehotettiin edistämään enemmän Euroopan parlamentin vaaleja.

Vuonna 1975 parlamentti hyväksyi mietinnön välittömien Euroopan parlamentin vaalien järjestämisestä. Hollantilaisen Euroopan parlamentin jäsenen Schelto Patijnin mukaan nimetty Patijnin mietintö toimi perustana sille, että jäsenmaat myöhemmin hyväksyivät Euroopan parlamentin vaalien järjestämisen.

Vuonna 1976 jäsenmaiden ulkoministerit allekirjoittivat eurooppalaisen vaalisäädöksen, jossa sovittiin välittömien vaalien järjestämisestä Euroopan parlamentin valintaa varten. Vaalit järjestettäisiin samanaikaisesti kaikissa Euroopan yhteisön jäsenmaissa. Jäsenmaat voisivat kuitenkin vapaasti päättää oman maansa vaalitavasta. 

Kuuntele podcastia (EN)

Euroopan parlamentti on paikka, jonne ihmiset kaikkialta Euroopasta kokoontuvat keskustelemaan ja päättämään tärkeistä asioista, jotka vaikuttavat kaikkien elämään. Kansalaisilla olennaisen tärkeä rooli tässä prosessissa. Demokratia alkaa meistä, ihmisistä.