Euroopan rajat muuttuvat: 1990-luku

Sisärajattoman Euroopan kehittäminen eteni 1990-luvulla. Laajentuminen jatkui. Sisämarkkinat, matkustaminen ilman rajatarkastuksia ja euro otettiin käyttöön. Miten äänestäjät käyttäytyivät vaaliuurnilla? 

1994: Uusi Eurooppa, jolla on uusi perussopimus

Maailmaa Euroopan unionin rajoilla ei enää tunnistanut entisekseen. Saksa oli yhdistynyt, mutta Jugoslavian hajoaminen aiheutti jännitteitä, jotka johtivat lähes vuosikymmenen kestäneisiin julmiin sotiin.

Berliinin muuri murtui 9. marraskuuta 1989. Tapahtuma sai alkunsa rauhanomaisista mielenosoituksista ja äskettäin perustettujen Itä-Saksan kansalaisjärjestöjen protestimarsseista. Tämä rauhanomainen vallankumous liittyy tapahtumaketjuun, johon kuuluvat myös solidaarisuusliike Puolassa, paneurooppalainen piknik Unkarissa, samettivallankumous Tšekkoslovakiassa ja Baltian ketju sekä väkivaltainen vallankumous Romaniassa. Kaikkialla Keski- ja Itä-Euroopassa ihmiset lähtivät kaduille taistelemaan rauhanomaisesti ja yhtenäisesti demokratian, vapaan liikkuvuuden ja oikeusvaltion puolesta.

EU:n yhdentyminen eteni. Maastrichtin sopimus allekirjoitettiin. Se oli merkittävä virstanpylväs, jolla vahvistettiin selkeät säännöt tulevalle yhteiselle rahalle sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikalle. Lisäksi tiivistettiin yhteistyötä oikeus- ja sisäasioissa. Parlamentti sai suuremman roolin päätöksentekoprosessissa yhteispäätösmenettelyn myötä. Lisäksi Euroopan parlamentin piti hyväksyä Euroopan komissio ennen kuin se aloitti työnsä.

Vuonna 1993 perustettuihin sisämarkkinoihin kuului aluksi 12 EU:n jäsenmaata. Ihmiset, tavarat, palvelut ja pääoma saivat nyt liikkua vapaasti näissä maissa. Nykyisin sisämarkkinat ulottuvat EU:n 27 jäsenmaahan sekä Islantiin, Liechtensteiniin, Norjaan ja Sveitsiin.

Ensimmäistä kertaa EU-kansalaiset saattoivat äänestää asuinmaassaan, vaikka heillä ei ollut maan kansalaisuutta. Se, että kansalaiset voivat käyttää demokraattisia oikeuksiaan riippumatta siitä, missä he asuvat EU:ssa, oli askel kohti todellista eurooppalaista demokratiaa. 

1999: Rikotaan Euroopan rajoja

Äänestäjät Itävallasta, Suomesta ja Ruotsista äänestivät EU-vaaleissa ensimmäistä kertaa.  

Maaliskuussa 1999 Jacques Santerin johtama Euroopan komissio erosi Euroopan parlamentin painostuksesta.

Amsterdamin sopimus tuli voimaan toukokuussa 1999. Se yksinkertaisti ja laajensi yhteispäätösmenettelyn soveltamista, mikä teki parlamentista lainsäädäntövallan käyttäjän neuvoston rinnalla monilla aloilla. Samaan aikaan tutkailtiin laajentumista Itä-Eurooppaan.

Schengenin sopimus (1995) tuli voimaan seitsemässä ensimmäisessä maassa – Alankomaissa, Belgiassa, Espanjassa, Luxemburgissa, Portugalissa, Ranskassa ja Saksassa. Ihmiset saattoivat nyt liikkua näiden maiden välillä ilman passintarkastuksia rajoilla.

Äänestäjille tärkeimpiä kysymyksiä olivat työllisyys, huumeiden ja rikollisuuden torjunta sekä ympäristö- ja kuluttajapolitiikka. Kosovon kriisi aiheutti myös paljon huolta ihmisten keskuudessa.