Rosa Lemberg

Rosa Lemberg oli opettaja, laulaja, näyttelijä ja kuoronjohtaja, jolla oli tärkeä rooli amerikansuomalaisessa työväenliikkeessä 1900-luvun alussa.

Hän syntyi vuonna 1875 Omarurussa, joka on pieni kaupunki nykyisessä Namibiassa, vanhempinaan brittikauppias Charles William Clay ja bantunainen Feroza Sabina Hasara.

Lembergin elämän alkuvaiheet kietoutuvat kolonialismiin ja lähetystoimintaan.

Kun Rosa oli pieni lapsi, hänet vietiin äidiltä ja sijoitettiin isän suostumuksella Ambomaalle lähetyskouluun, jota johti suomalainen pariskunta, Karl ja Ida Weikkolin.

Hänet kastettiin vuonna 1881 ja tunnettiin nimellä Rosa Clay. Myöhemmin, vuonna 1888, Weikkolinit päättivät palata Suomeen ja he toivat Rosan mukanaan.

Weikkolinit olettivat Rosan tekevän taloustöitä, ja myöhemmissä muistelmissaan Rosa tekee selväksi, ettei pariskunta ollut sellainen hyväntekijä, millaiseksi itsensä verhosivat.

Muutaman vuoden ajan perhe kiersi Suomessa uskonnollisissa tapahtumissa ja konserteissa. Rosa pakotettiin laulamaan lauluja ja keräämään rahaa yleisöltä. Nuorena mustana naisena hän oli erikoisuus suomalaisessa yhteiskunnassa, ja häntä kohdeltiin ”eksoottisena” nähtävyytenä.

Vuonna 1890 perhe matkusti takaisin Namibiaan, mutta Karl Weikkolin kuoli pian tämän jälkeen, joten perhe palasi jälleen Suomeen.

Rosa kävi siellä koulua joitain vuosia, ja 19-vuotiaana hän aloitti opiskelun opettajainvalmistuslaitoksessa Karjalassa. Rosan ensimmäinen työpaikka opettajana useita vuosia myöhemmin oli pienessä maalaiskylässä, missä hän kohtasi ennakkoluuloja ja kiusaamista. Hän muutti Tampereelle, isompaan kaupunkiin, ja tapasi lomaillessa sulhasensa, venäläisen lääkärin. Kihlaus päättyi surullisesti tragediaan, kun sulhanen kuoli kokeiltuaan uutta lääkettä.

Murheen murtamana Rosa päätti muuttaa Yhdysvaltoihin vuonna 1904.

Siellä hän meni vilkkaasti mukaan amerikansuomalaisten järjestöjen ja yhteisöjen toimintaan.

Hän esiintyi, ohjasi teatterinäytelmiä ja johti kuoroja. Aluksi Rosa asui New Yorkissa ja avioiduttuaan amerikansuomalaisen näytelmäkirjailijan, Lauri Lembergin, kanssa, hän asui Michiganissa, Washingtonissa, Oregonissa ja Illinoisissa.

Opettajana ja vaikuttajana Rosa oli yhteyksissä amerikansuomalaisiin sosialistijärjestöihin ja ammattiliittoihin. Hän pysyi tärkeänä ja vaikutusvaltaisena hahmona amerikansuomalaisen työväenliikkeen kulttuuritoiminnassa yli 70-vuotiaaksi asti.

Rosa Lemberg kuoli Covingtonissa, Michiganissa, vuonna 1959, 84-vuotiaana.

Vuonna 1942 julkaistiin Rosan muistelmateos Rosalia, minkä takia tiedämme tänä päivänä hänen lapsuudestansa Afrikassa ja Suomessa. Kirja julkaistiin suomeksi Yhdysvalloissa Arvo Lindewallin toimittamana.

Monikulttuurisen taustan vuoksi Rosa Lemberg muistetaan tänä päivänä usein ”ensimmäisenä mustana suomalaisena” – tärkeänä hahmona, joka osoittaa, ettei mustien ihmisten historia Suomessa ole pelkästään viimeaikaista. Vaikkei tätä asemaa ole helppo historiallisesti todistaa, on Rosan elämäntarina samanaikaisesti sekä kuvaus mustien ihmisten Suomessa kohtaamista ennakkoluuloista ja syrjinnästä että hänen saavutustensa ja lahjojensa juhlistus.